Tottakai ärsyttää (koska en nyt sit "valmistu" tai saa hattuu päähän enkä saa myöskään sitä todistusta täst vuodesta) mut sit taas toisaalt oon jo niin loppu ja valmis tulee kotiin. Tätä draamaa tääl talos on ollu jo ihan riittävästi ja pahoittelen mun aikasempii negatiivisia postauksii, mut ei oo oikeestaan ollu mitään muuta kirjotettavaakaan. Mä ite oon kuitenkin ihan kunnossa, mitä nyt pää vähän seonnut tän vuoden aikana ja sen sellasta, mut muuten tää vuos on ollu tosi kiva.
Mun enkku on parantunu niin paljon etten ees ite pysty ymmärtää. Sit opin kans 7kk puhuu espanjaa niiiiiin hyvin!! Puhun sitä todellaki paljon paremmin ku ruotsii (opiskellut 4v.) ja ranskaa (opiskellut 6v.) niin eihän täs voi muutaku just smile. Sit tietty paras ja toisaalt ikävin asia: nää ihmiset! Tänään hyvästeltiin jo muutamia ja oli kyl ihan hirveetä. Sitä fiilistä ei vaan pysty selittää ku sä halaat sulle tärkeetä henkilöö viimestä kertaa ja sanot sille et 'noni, hyvästi sitte'. Kamala kamala fiilis!! :( En pysty ees kuvitella mitä tapahtuu ku sanon Keksille heipat ja vilkutan ku se kävelee lentokoneensa sisälle hyi apua!
MUTTA sit ku astun Suomes ulos siit lentokoneesta ihan väsyneenä, rähjäsenä ja itkusena ni sit kyl vasta pää sekookin. Aiaiai oon jo niin kauan nähny unii siitä ku kävelen niist lentokentän porteista ulos ja nään mun perheen siellä ja juoksen vaan halaamaan. Tää hetki on jo niin lähellä! :)
Nonni tuli pitkäst aikaa vähän pitempää tekstiä. Sit viel vähän sekalaisii kuvii tässä nyt ehkä 3vk sisäl ja sit kans täst päiväst ku hengattiin Nichin ja Patrickin kans vikaa kertaa. Käytiin viimest kertaa Billingsin ostoskeskukses ja ajeltii vaan ympäriinsä.
Sit viel tähän loppuun kunnon itkubiisi. Tää on ihana! Kannattaa kuunnella silleen ettei oo taustalla mitään äänii ja pitää silmät kiinni haha yleensä ainaku oon koneella ni kuuntelen tän just tolleen vähintään kerra:
